Dekohereatio viittaa prosessiin, jossa kvanttisysteemin kvanttiset ominaisuudet, kuten superpositio ja lomittuminen, tuhoutuvat tai katoavat. Tämä johtaa siihen, että järjestelmä käyttäytyy klassisemmalla, ennustettavammalla tavalla.
Dekohereatio on luonnollinen ilmiö, joka tapahtuu, kun kvanttisysteemi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa. Se on merkittävä haaste kvanttilaskennan ja kvantti-informaatioprosessoinnin alalla, koska se rajoittaa kykyä ylläpitää ja manipuloida herkkiä kvanttitiloja pitkiksi ajoiksi.
Kun kvanttisysteemi vuorovaikuttaa ympäristön kanssa, se käy läpi prosessin, joka tunnetaan dekohereationa. Tämä vuorovaikutus voi johtua monista tekijöistä, kuten ilmamolekyyleistä, lämpösäteilystä ja sähkömagneettisista kentistä. Nämä ulkoiset vaikutukset häiritsevät järjestelmän herkkiä kvanttitiloja, mikä johtaa sen kvanttiominaisuuksien menettämiseen.
Dekohereation prosessia voidaan ymmärtää aaltofunktioiden romahduksen käsitteen kautta. Kvanttimekaniikan periaatteiden mukaan kvanttisysteemi on superpositiossa useista tiloista, kunnes sitä tarkkaillaan tai mitataan. Kuitenkin, kun järjestelmä vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa, se lomittuu ympäröivien hiukkasten kanssa, mikä aiheuttaa superposition romahtamisen yhdeksi tilaksi. Tämä romahdus tuhoaa järjestelmän kvanttiominaisuudet ja johtaa klassiseen, ennustettavaan käyttäytymiseen.
Kvanttijärjestelmässä voi esiintyä useita dekohereation tyyppejä. Näitä ovat:
Vaihedekoheraatio: Tämä tapahtuu, kun kvanttisysteemi menettää vaihe-informaationsa vuorovaikutusten vuoksi ympäristön kanssa. Vaihedekoheraatio on erityisen tärkeää kvanttilaskennassa, sillä kvanttialgoritmit hyödyntävät kvanttitilojen interferenssiä saavuttaakseen laskennallista nopeutumista.
Dissipatiivinen dekoheraatio: Tämä dekoheraatio johtuu kvanttisysteemin jatkuvasta energiankadosta ympäristöönsä. Energianhukkausprosessi, kuten fotonien tai fononien emissio, heikentää järjestelmän kvanttiominaisuuksia ajan myötä.
Mittaamisen aiheuttama dekoheraatio: Kun kvanttisysteemiä mitataan, se vuorovaikuttaa mittauslaitteiston ja ympäristön kanssa, mikä johtaa dekoheraatioon. Tämä dekoheraatio liittyy aaltofunktion romahdukseen mittauksen yhteydessä.
Dekohereatio on merkittävä haaste kvanttilaskennan ja kvantti-informaatioprosessoinnin alalla. Se rajoittaa kykyä ylläpitää ja manipuloida kvanttitiloja, jotka ovat olennaisia monimutkaisten kvanttilaskelmien suorittamiseen ja kvanttietuun pääsemiseen klassisiin järjestelmiin verrattuna.
Dekohereation vaikutukset ulottuvat kvanttilaskennan ulkopuolelle. Esimerkiksi kvanttikryptografiassa dekohereatio voi vaarantaa kvanttien avaintenjakojärjestelmien turvallisuuden. Nämä järjestelmät perustuvat kvanttitilojen siirtoon salausavainten turvalliseen vaihtamiseen. Kuitenkin, jos dekohereatio tapahtuu siirron aikana, salakuuntelijat voivat saada pääsyn avaimiin, mikä vaarantaa viestinnän turvallisuuden.
Dekohereation vaikutusten ehkäisy tai lieventäminen on ratkaisevan tärkeää kvanttiteknologioiden kehittämisessä. Tässä on joitakin strategioita, joita tutkitaan:
Eristämistekniikat: Kvanttisysteemien suojaaminen ulkoisilta vaikutuksilta on tehokas tapa vähentää dekoheraatioita. Tämä voidaan saavuttaa luomalla ympäristö, jossa on erittäin matalia lämpötiloja ja korkeita tyhjiöitä minimoimaan vuorovaikutukset ilmamolekyylien ja muiden hiukkasten kanssa. Lisäksi järjestelmän eristäminen sähkömagneettisilta kentiltä ja tärinöiltä voi auttaa minimoimaan dekoheraatioita.
Virheenkorjausmenetelmät: Virheenkorjaustekniikat voivat auttaa lieventämään dekoheraatioiden vaikutuksia kvanttisysteemeissä. Nämä menetelmät sisältävät informaation koodaamisen redundanttisesti kvanttitiloihin, mikä mahdollistaa dekoheraatioiden aiheuttamien virheiden havaitsemisen ja korjaamisen. Jakamalla kvantti-informaatio useiden fyysisten kubittien kesken ja suorittamalla virheenkorjausoperaatioita, dekoheraatioiden vaikutuksia voidaan minimoida.