HTTP eli Hypertext Transfer Protocol on World Wide Webin viestinnän perusta. Se on protokolla, joka mahdollistaa resurssien, kuten HTML-dokumenttien, hakemisen viestien välityksellä asiakkaiden ja palvelimien välillä. Kun syötät verkkoselaimeesi verkkosivun osoitteen, se lähettää palvelimelle HTTP-pyynnön, johon palvelin vastaa pyydetyllä verkkosivulla.
Kun kirjoitat URL-osoitteen selaimeesi ja painat Enter, selaimesi luo HTTP-pyyntöviestin ja lähettää sen palvelimelle, jossa verkkosivu on isännöity. Palvelin käsittelee pyynnön ja lähettää takaisin HTTP-vastausviestin, joka yleensä sisältää pyydetyn verkkosivun sisällön. Tämä edestakainen viestintä muodostaa perustan sille, miten verkkosivut ladataan ja näytetään selaimessasi.
Tässä on joitakin HTTP:hen liittyviä avainkäsitteitä ja ominaisuuksia:
HTTP on tilaton protokolla, mikä tarkoittaa, ettei se säilytä tietoa aikaisemmista pyynnöistä tai vastauksista. Jokainen pyyntö-vastaus-sykli on erillinen, ja palvelin käsittelee jokaista pyyntöä uutena. Tämä yksinkertaistaa verkkopalvelimien suunnittelua ja toteutusta ja mahdollistaa paremman skaalautuvuuden.
HTTP määrittää useita pyyntömenetelmiä, joita asiakkaat voivat käyttää viestiäkseen palvelimien kanssa. Yleisimmät menetelmät sisältävät:
Nämä menetelmät, sekä muut kuten HEAD, OPTIONS ja PATCH, mahdollistavat asiakkaiden suorittaa erilaisia toimintoja verkkoresursseilla.
HTTP käyttää tilakoodeja ilmaistakseen, onnistuiko pyyntö vai epäonnistuiko se. Joitakin usein vastaan tulevia tilakoodeja ovat:
Tilakoodeja on monia eri tarkoituksiin, ja ne mahdollistavat paremman virheenhallinnan ja viestinnän asiakkaiden ja palvelimien välillä.
HTTP käyttää Uniform Resource Locators (URL) tai Uniform Resource Identifiers (URI) -tunnisteita verkkoresurssien tunnistamiseksi ja paikantamiseksi. URL koostuu useista osista, kuten protokollasta (http:// tai https://), verkkotunnuksesta tai IP-osoitteesta, polusta ja valinnaisista kyselyparametreista. URL-osoitteet auttavat selaimia ja palvelimia paikantamaan pyydetyt resurssit ja luomaan yhteyden tietojensiirtoa varten.
HTTP mahdollistaa evästeiden käytön, jotka ovat pieniä tietokappaleita, jotka palvelin tallentaa asiakaspuolelle. Evästeitä käytetään usein käyttäjäsessioiden seuraamiseen, käyttäjäasetusten tallentamiseen ja henkilökohtaisten kokemusten mahdollistamiseen. Ne lähetetään jokaisen pyynnön mukana, mikä mahdollistaa palvelimien ylläpitää tilaavia vuorovaikutuksia asiakkaiden kanssa.
On tärkeää huomata, että vaikka HTTP on laajalti käytetty, se ei ole oletuksena turvallinen. HTTP siirtää dataa selkokielisenä, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa verkossa voi siepata ja lukea siirrettyä tietoa. Tämän turvallisuusongelman ratkaisemiseksi esiteltiin HTTPS (Hypertext Transfer Protocol Secure).
HTTPS käyttää salausta turvaamaan viestintäkanavan asiakkaan ja palvelimen välillä, varmistaen, että siirretty data pysyy luottamuksellisena ja ettei sitä ole helppo siepata tai käsitellä. Se käyttää SSL/TLS (Secure Sockets Layer/Transport Layer Security) -protokollia luodakseen suojatun yhteyden.
Kun käyt verkkosivustolla, joka käyttää HTTPS:ää, selaimesi luo suojatun yhteyden palvelimen kanssa, joka todistetaan luotettavan varmenneviranomaisen (CA) myöntämän digitaalisen varmenteen avulla. Tämä todentaminen varmistaa, että olet viestimässä tarkoitetun palvelimen kanssa eikä huijarin.
Tässä on joitakin HTTP:hen liittyviä etuja ja huomioita:
HTTP eli Hypertext Transfer Protocol on World Wide Webin viestinnän perusta. Se mahdollistaa resurssien hakemisen viestien välityksellä asiakkaiden ja palvelimien välillä. HTTP on tilaton protokolla, joka toimii pyyntö-vastaus-mallilla, mahdollistaen verkkosivujen lataamisen ja näyttämisen selaimissa. On olennaista ymmärtää HTTP:n keskeiset ominaisuudet, kuten pyyntömenetelmät ja tilakoodit, URL:ien ja URI:ien käyttö sekä evästeiden käyttö.
Vaikka HTTP on laajasti käytetty, se ei ole oletuksena turvallinen. HTTPS, HTTP:n turvallinen versio, käsittelee turvallisuusongelmia salaamalla datan ja todentamalla palvelimet. On suositeltavaa käyttää HTTPS:ää turvalliseen viestintään, erityisesti kun siirretään arkaluonteista tietoa.