OSI (Open Systems Interconnection) -malli on käsitteellinen viitekehys, joka standardisoi telekommunikaatio- tai tietojärjestelmän toiminnot seitsemään erilliseen kerrokseen. Nämä kerrokset toimivat yhdessä varmistaakseen tiedon tarkan siirron ja vastaanoton verkon kautta. OSI-malli tunnetaan laajalti perustavanlaatuisena mallina verkon viestintäprotokollien ymmärtämisessä.
OSI-malli koostuu seitsemästä kerroksesta, joista jokaisella on omat ainutlaatuiset vastuunsa viestintäprosessissa:
Fyysinen kerros: Tämä kerros käsittelee laitteiden välistä fyysistä liitettävyyttä. Se määrittelee verkon sähköiset, mekaaniset ja menettelylliset näkökohdat. Fyysinen kerros sisältää kaapelit, liittimet ja muut laitteistokomponentit, jotka mahdollistavat tiedon signaalien siirron.
Dataliikennekerros: Dataliikennekerros vastaa datan siirrosta solmusta solmuun. Se varmistaa, että dataframeien siirto onnistuu fyysisen kerroksen yli. Tämä kerros myös havaitsee ja korjaa virheitä, joita saattaa esiintyä siirron aikana.
Verkkokerros: Verkkokerros keskittyy datan reititykseen ja osoitteistukseen. Se määrittää loogisen polun, jota data kulkee lähteestä kohteeseen useiden verkkojen läpi. Tämä kerros käyttää IP-osoitteita tunnistaakseen datapakettien lähteen ja kohteen.
Kuljetuskerros: Kuljetuskerros tarjoaa päätepisteiden välisiä viestintäpalveluja sovelluksille. Se vastaa datan pilkkomisesta pienempiin yksiköihin ja varmistaa luotettavan toimituksen virheentarkistuksen, virranhallinnan ja ruuhkanhallinnan mekanismien avulla. Kuljetuskerros käyttää protokollia kuten TCP (Transmission Control Protocol) ja UDP (User Datagram Protocol) datan kuljetukseen.
Istuntokerros: Istuntokerros perustaa, hallinnoi ja päättää viestintäistuntoja sovellusten välillä. Se mahdollistaa eri sovellusten viestinnän synkronoinnin ja loogisen yhteyden ylläpidon. Tämä kerros käsittelee istunnon perustamista, datan vaihtoa ja istunnon päättämistä.
Esityskerros: Esityskerros keskittyy sovellusten välillä vaihdetun datan syntaksiin ja semantiikkaan. Se varmistaa, että yhden järjestelmän sovelluskerroksen lähettämä data voidaan tulkita tarkasti toisen järjestelmän sovelluskerroksen toimesta. Tämä kerros vastaa datan pakkauksesta, salauksesta ja muotoilusta.
Sovelluskerros: Sovelluskerros on OSI-mallin ylin kerros ja vastaa käyttäjän palvelujen tarjoamisesta. Se mahdollistaa käyttäjille vuorovaikutuksen ohjelmistosovellusten kanssa ja pääsyn verkon palveluihin, kuten sähköpostiin, verkkoselaamiseen, tiedostojen siirtoon ja etäkäyttöön.
OSI-malli tarjoaa standardoidun viitekehyksen verkon protokollien ymmärtämiseksi ja suunnittelemiseksi. Se mahdollistaa insinööreille ja verkon ylläpitäjille yhteensopivien järjestelmien kehittämisen jakamalla monimutkaisen viestintäprosessin hallittaviin kerroksiin. Ymmärtämällä kunkin kerroksen toiminnot, verkon ylläpitäjät voivat asettaa asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet, ratkaista verkon ongelmia ja varmistaa tehokkaan verkon viestinnän.
TCP/IP-protokollapino, jota usein kutsutaan Internet Protocol Suiteksi, on toinen laajalti käytetty verkkoviitekehys. Se on toiminnallisesti samanlainen kuin OSI-malli ja sitä käytetään yleisesti internet-viestintään. TCP/IP-pino koostuu neljästä kerroksesta: Network Interface Layer, Internet Layer, Transport Layer ja Application Layer.
Vaikka OSI-malli koostuu seitsemästä kerroksesta, TCP/IP-pino yhdistää joitakin OSI-mallin fyysisen, datalinkin ja verkkokerroksen toimintoja osaksi Network Interface Layeria. Molemmat mallit tarjoavat käsitteellisen viitekehyksen verkkoprotokollien ymmärtämiselle, mutta OSI-malli tarjoaa tarkemman ja kattavamman näkemyksen viestintäprosessista.
Pakettien haistelu on käytäntö, jossa siepataan ja kirjataan digitaalisen verkon läpi kulkeva liikenne. Sitä voidaan käyttää eri tarkoituksiin, kuten verkon vianmääritykseen, verkon toiminnan seurantaan ja verkon turvallisuuden analysointiin. OSI-malli tarjoaa hyödyllisen viitekehyksen erilaisten kerrosten ymmärtämiseksi, joilla pakettien haistelua voidaan suorittaa.
Pakettien haistelu voidaan suorittaa dataliikennekerroksella, verkkokerroksella tai jopa ylemmillä kerroksilla. Sieppaamalla ja analysoimalla verkon paketteja eri kerroksilla, verkon ylläpitäjät voivat saada tietoa datan virtauksesta, tunnistaa mahdollisia haavoittuvuuksia ja havaita mahdolliset haitalliset toiminnot verkossa.
Liittyvät termit