Hashing on prosessi, jossa syötedata, kuten tiedosto tai salasana, muunnetaan kiinteän kokoiseksi merkkijonoksi, joka edustaa alkuperäisen datan ainutlaatuista sormenjälkeä. Sitä käytetään yleisesti kyberturvallisuudessa salasanojen turvalliseen tallentamiseen ja datan eheyden varmistamiseen.
Kun data hashetaan, se käy läpi matemaattisen algoritmin, joka tuottaa ainutlaatuisen hash-arvon. Algoritmi ottaa syötteenä olevan datan ja suorittaa sarjan laskutoimituksia muuttaakseen sen kiinteän kokoiseksi merkkijonoksi.
Hashauksen keskeiset ominaisuudet ovat seuraavat:
Salasanan Tallentaminen: Yksi hashauksen pääasiallisista sovelluksista on salasanojen tallennuksessa. Sen sijaan, että tallennettaisiin varsinaiset salasanat, palveluntarjoajat tallentavat hashatut arvot. Kun käyttäjä yrittää kirjautua sisään, hänen antamansa salasana hashautetaan ja verrataan tallennettuun hash-arvoon. Jos ne täsmäävät, pääsy myönnetään.
Datan Eheys: Hashingia käytetään myös datan eheyden varmistamiseen siirron tai tallennuksen aikana. Luomalla hash-arvoja tiedostoille tai viesteille ennen niiden lähettämistä, vastaanottaja voi tarkistaa datan eheyden vertaamalla luotua hash-arvoa uuteen laskelmaan vastaanotetusta datasta. Mikäli datassa on muutoksia, tuloksena on eri hash-arvo, joka viittaa mahdolliseen manipulointiin.
On olemassa useita yleisesti käytettyjä hash-algoritmeja, joilla kaikilla on omat ominaisuutensa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä muutamia merkittäviä:
MD5 (Message Digest Algorithm 5): MD5 on laajalti käytetty, nopea ja yksinkertainen hash-algoritmi. Kuitenkin se katsotaan turvattomaksi tietyissä sovelluksissa sen haavoittuvuuden vuoksi, joka liittyy törmäyshyökkäyksiin.
SHA-1 (Secure Hash Algorithm 1): SHA-1 on toinen laajalti käytetty hash-algoritmi. Kuitenkin sekin katsotaan turvattomaksi algoritmissa löydettyjen haavoittuvuuksien vuoksi. Tämän seurauksena sitä ollaan siirtämässä pois käytöstä ja korvaamassa turvallisemmilla vaihtoehdoilla.
SHA-256 (Secure Hash Algorithm 256): SHA-256 on osa SHA-2 -perhettä hash-algoritmi, ja sitä käytetään laajalti monissa sovelluksissa. Se tarjoaa korkeamman turvallisuustason verrattuna MD5:een ja SHA-1:een.
Hashingin turvallisuuden parantamiseksi voidaan toteuttaa useita tekniikoita ja parhaita käytäntöjä:
Salting: Salting tarkoittaa satunnaisten arvojen (suolan) lisäämistä syötedataan ennen hashäystä. Suola tallennetaan hash-arvon ohella. Tämä tekniikka parantaa turvallisuutta lisäämällä satunnaisuutta ja monimutkaisuutta hashattuun arvoon, tehden siitä vastustuskykyisempää ennalta laskettujen rainbow table -hyökkäysten varalta. Se auttaa myös suojaamaan sanakirjahyökkäyksiltä ja brute-force -hyökkäyksiltä. Lue lisää termistä: Salting.
Key Stretching: Key stretching on tekniikka, joka lisää laskennallista monimutkaisuutta hash-prosessoihin. Siihen kuuluu tarkoituksellinen hash-algoritmin hidastaminen, jotta brute-force ja salasanan murtamiseen pyrkivät hyökkäykset olisivat laskennallisesti kalliita ja aikaa vieviä.
Hashausalgoritmien Päivittäminen: On tärkeää päivittää säännöllisesti käytetty hash-algoritmi, sillä ajan myötä voi ilmetä uusia haavoittuvuuksia. Pysymällä ajan tasalla uusimpien turvallisten hash-algoritmien kanssa varmistetaan, että tallennetut hash-arvot pysyvät hyökkäyksiltä suojattuina. Siirtyminen esimerkiksi SHA-256:een suositellaan turvallisuuden parantamiseksi.
Hashausta toteutettaessa on olennaista löytää tasapaino turvallisuuden, suorituskyvyn ja olemassa olevien järjestelmien yhteensopivuuden välillä. Säännöllinen arviointi ja hash-algoritmien päivittäminen voivat auttaa ylläpitämään yleistä turvallisuustasoa. Tämä sisältää uusien algoritmien mahdollisten riskien arvioinnin ja vaikutusten arvioinnin nykyisiin järjestelmiin ja sovelluksiin.
Käyttääkseen hashäystä tehokkaasti salasanojen tallentamiseen ja datan eheyden varmistamiseen, organisaatioiden tulisi noudattaa parhaita käytäntöjä, kuten käyttää vahvoja ja ainutlaatuisia salasanoja eri tileille, toteuttaa suolattuja hasheja ja päivittää säännöllisesti hash-algoritmeja käyttäen turvallisimpia vaihtoehtoja. Näin toimien ne voivat parantaa järjestelmiensä yleistä turvallisuutta ja suojata arkaluontoista tietoa luvattomalta pääsyltä ja manipuloinnilta.